Päivä 10: Pain in the ass

Sunnuntai, 9.8.2009

Päivä 10: Pain in the ass

"UFO tarjosi kaakaon, maistoin, sanoin hyvää on. Muki tiskattiin, kuivattiin, koneet käynnistettiin..." Mahtoikohan Martti Servo kirjoittaa kyseisen biisin sanat Roswellissa? Me kyllä jouduttiin ihan itse ostaan kahvimme, niistä kymmenistä pahvisista Alieneista ei kukaan tarjonnut mitään. Oikeatkin Marssilaiset jäi tällä kertaa näkemättä vaikka toiveikkaasti taivaalle tuijoteltiinkin. 

Puolen päivän kieppeillä karistettiin avaruuspöly jaloistamme ja pitkä matka kohti San Antoniota alkoi. New Mexicon puolella auton ajaminen on helppoa, kunhan kuski pysyy hereillä. Suoraa tietä meinaan riittää, ympärillä pelkkää tyhjää, eikä vastaan aja kukaan. Siellä ei siis kertakaikkiaan ole mitään: ei puita, ei pensaita, ei eläimiä, ei edes vuoria. Ainoastaan horisontti. Ajoimme monien pikkukylien läpi ja meininki niissä oli aavemainen, huhhuh. Talot olivat siinä kunnossa, että toivon sydämeni pohjasta ettei niissä asu kukaan. Pakko muuten mainita, että ajoimme myös sellaisen paikan läpi kuin San Angelo, Brucelle vaan terkkuja :) 

Parin tunnin ja loputtomien suorien jälkeen saavuimme Texasiin. Melkein kuin veitsellä leikaten vaihtui myös maisema. Ensin tuli pensaat, sitten lehmät, sitten öljypumput ja lopulta myös tuulivoimalat ja metsät. Tämä osavaltio näyttää jo siltä, että täällä ihan oikeasti asuukin joku. Tien varressa on portteja rancheille ja kadulla tulee joku jopa vastaan. There is hope! 

Tästä osavaltiosta löytyy muuten maan halvinta Bensaa, ihme ;) Tankkaaminen täällä on hassua meille suomalaisille: pin koodin sijaan kysytään Zip koodia, eli siis postinumeroo... eihän meillä sellaista ole!! No, 90210 on tähän asti toiminut loistavasti ;) 

Tämä päivä meni siis ajaessa. Loppumatkasta sekoitettiin pakkaa ja laitettiin stereoihin soimaan Leevi and the Leavings. Olo oli kieltämättä skitsofreninen kun perus-Jenkki-texasin maisemissa korvissa soi "Pohjoiskarjalaaaaaan...", "Koko talvi kesämökillä..." yms. Näiden meille kaikille niin tuttujen biisien ansiosta saatiin vihdoin aikaiseksi Helin kaipaama yhteislauluhetki! Matka jatkui illan pimetessä. Lopulta, noin 10h, melkein 1000km ja yhden aikavyöhykkeen jälkeen löytyi yöpaikka jostain San Antoniosta. Nyt on niin pimee, että on ihan mahdoton sanoo millainen tämä alue on. Aamulle sitten kattellaan...
Haliterkut Äitille ja Iskällä, rutistus Anskulle ja Tompalle! 

- Suvi 

USA Experience:
- Cheddarilla kuorrutetut ranskalaiset + dippi
- Aseen vieminen vankilaan piilotettuna läskien syövereihin, elopainoa n.300 kg (uutiset) 
- Siirrettävät talot, eipähän tarvi pakata
- Keskellä ei-mitään kilpikonnista varoittava kyltti
- 30km suoralla kyltti "pass with care" 

 Alieneita Roswellissa. 

Hasta la vista vaan itsellesi.