Päivä 33: Finnish man in New York

Tiistai, 1.9.2009

Päivä 33: Finnish man in New York

Tänään olikin vuorossa Amerikan luonnonhistoriallinen museo. Paikka sijaitsee Central Parkin vieressä 79th Streetillä. Metrolla pääsee suoraan lippujonoon kellarikerrokseen. 16 dollarin sisäänpääsymaksulla pääsee aika tosi moneen näyttelyyn viidessä eri kerroksessa ja tuplaamalla summan saa kaupan päälle vielä 5 ekstraspessuu showta, planetaariokierroksen, 2 imax esitystä ja 200 sammakkoa. Museo on aivan he-le-vetin iso, yhdessä päivässä on turha haaveilla kaikkea näkevänsä. Näytillä on dinosaurusten luita, täytettyjä eläimiä nisäkkäistä lintuihin ja aivan uskomaton määrä erilaisia kaloja ja ötököitä. Jos eläimet ei kiinnosta niin näytillä on myös kokolailla kaikkien mantereiden eri kulttuurit ja siinä samalla pieniä paloja historiastakin. Lämpimästi suosittelen varaamaan mukaan hyvät jalkineet, koska kahden tunnin taapertamisen jälkeen rupee kyllä pahasti puuduttamaan. Tiedon tulva on valtava, eikä kaikkea pysty mitenkään vastaanottamaan. Itse luovutin neljän tunnin jälkeen. Sitkeimmät meistä jaksoivat vielä jäädä katsomaan 40 minuuttisen kasvutarinan sardiinien sielunelämästä. 

Illan hämärtyessä suuntasimme kohti yhtä kuuluisimmista nähtävyyksistä, "must see", Empire State Buildingiä. Rakennuksen näkee kyllä kaupunkikuvassa melko pitkältä, mutta itse rakennukseen tehdään (ylläri ylläri) maksullisia kierroksia. 20 dollarilla saa hissimatkan 86 kerroksen näköalatasanteelle ja 15 dollarin lisämaksusta pääsee aina 102 kerrokseen saakka. Rakennuksessa vierailee vuosittain 3,5 miljoonaa turistia, joten väkijoukkoon oltiin paikan päälläkin valmistauduttu. Ensin jonotettiin turvatarkastukseen, sitten lipputiskille, sitten valokuvaukseen, sitten lipun tarkastajalle, sitten ensimmäiseen hissiin, sitten toiseen hissiin, sitten parvekkeelle, sitten takaisin sisälle, sitten alasmeneville hisseille, sitten pakolliseen lahjatavarakauppaan, sitten viimeiseen hissiin. Valehtelematta paikassa oli pari kilometria köydellä jaettuja jonotusalueita. 86 kerros ei muistuta mielikuvia Tompan ja Megin kohtaamisesta, mutta näköala on huikeampi kuin uskaltaa kuvitellakaan. Rakennusten valaisema kaupunki jatkuu silmänkantamattomiin, mainosvalot vilkkuvat ja suurimmat kadut erottuvat valonauhoina kilometrien päähän. Vaikuttava näky, varsinkin jos rajaa valokuvasta ulos joka puolella tunkeilevat turistitoverit. 

Teatterin ystävänä päätin investoida ja sijoitin rahani ainutlaatuiseen kokemukseen: Ostin lipun Broadway musikaaliin "The Lion King". Kyseistä spektaakkelia on esitetty Times Squarillä jo 10 vuoden ajan ja spektaakkeli se todentotta olikin. Liikutuin jo ensimmäisen minuutin aikana esityksen vaikuttavuudesta uskomattomine rooliasuineen ja lavastuksineen. Kyynel valui, kun ajattelin miten uskomatonta on nähdä se kaikki loisto...ja vielä Broadwayllä. Itkut ei jäänyt siihen, vaan peittelin useampaan kertaan kyyneleitä vieressäni istuvalta ranskalaiselta teinipojalta esityksen edetessä. Näytös oli kaikenkaikkiaan jotain niin vaikuttavaa, ettei sitä edes sovi verrata mihinkään aiemmin näkemistäni, vaikka tiesin näytelmän juonenkin jo etukäteen. Esityksen päättyessä täysi katsomo osoitti suosiotaan nousemalla seisomaan ja raikuvat aplodit nostivat salin desibeli reilusti yli sallittujen lukemien. 

Halvemmallakin toki voi kulttuurielämyksia Cityssä saada. Keskuspuistossa voi seurailla katutanssiryhmiä tai pysähtyä kuuntelemaan katumuusikoiden soittoa. Musiikkivalikoimaa tuntuu olevan jazzista poppiin, valitse mieluisa ja pysähdy tunnelmoimaan vaikka nurmikolla istuen. 5th Avenuen muotikauppojen välissä saattaa törmätä Michael Jackson kopioon tanssimassa thrillerin tahtiin ja suosikkinäyttelijäsi saattaa kävellä ohitsesi kadulla. Pienikin hetki saattaa tuntua koskettavalta, kuten itse huomasin metroa odotellessani yhden kanssamatkustajan alettua aikansa kuluksi laulamaan "I just called to say I love you...". Tai kun tuntematon mies pysähtyi luokseni kadulla ja kysyi saisiko hän halata minua. Tempaus kuului tietenkin Free Hug -kampanjaan, mutta allekirjoittaneen halipulassa se tuli tarpeeseen. Ja taas liikutuin. Ei, en ole raskaana. Viiden viikon BB experiencellä ja koti-ikävällä saattaa olla osuutensa vetistelyyn. Huomenna on matkamme viimeinen päivä. Varaudun siihen nenäliinoilla ja hyvillä jalkineilla. Valmiina viimeiseen, äärimmäiseen shoppailuexperienceen. 

Vähiin käy ennen kuin loppuu. 

Heli 

PS. Terkkuja Sannalle!! Pitäkäähän hauskaa Cityssä! 


PPS. Käytiin kokeileen Nykin paikallista intialaista. Oli ok, mutta ei läheskään Uman veroinen. Tästä tulikin mieleen, että Miquel varaa kalenterista aikaa perjantaina, nappaa Hemulin mukaansa ja tulee Umalle! -Suvi 

 
Paikallinen Pyynikki (Central park). 

 
Heli is high.