Päivä 19: TCB

Tiistai, 18.8.2009

Päivä 19: TCB

Ainakin hotellin osalta kaikki saivat varmaan kattavan käsityksen jo eilisen päivän vuodatuksesta. Memphisin pitäisi tietääkseni olla ainakin Nokialaisen mittakaavassa suurkaupunki. Aamuaikaan kuitenkin paikallinen keskusta ammotti tyhjyyttään. Kaupunkia tuskin vilkastuttaa suurten urheiluhallien sijoittelu ydinkeskustaan. Urheilufaneja varten tulee tietenkin olla parkkipaikkoja, jotka täyttävätkin vähintään puolet keskustan pinta-alasta. Arkiaamuna autoja ei kuitenkaan riittänyt täyttämään joka ruutua ja siellä täällä oli tyhjiä asfalttikenttiä. Ns menomesta, Beale street koostuu muutamasta ravintolasta, drinksubaarista ja neonvalokyltistä. Meno tuntui olevan yhtä vilkasta kuin Herwoodin keskustassa sunnuntai-iltana. Muutenkin kaupungin ilmapiiri tuntuu pysähtyneeltä. Vaikea sanoa onko taantuma ottanut osansa, mutta myös köyhyys hyppäsi, jopa turistinkin silmille. Kaupunkialueella oli lukuisia rähjäisiä, autioituneita kerrostaloja ja jopa kokonaisia rivitalokomplekseja. Tyhjentyneitä kauppahalleja ja kioskeja, mainoskyltteineen ja rikkinäisine ikkunoineen. Ydinkeskustan ostoskeskuksen kolmesta kerroksesta kaksi ylintä oli suljettu ja uudehko 260 miljoonaa maksanut pyramidin muotoinen urheiluareena täysin tyhjillään. Lisäksi rotujen välinen luokkaero tuntuu suomalaisittainkin jo rasistiselta. Erehdyimme muutamaan otteeseen ajelemaan Hoodeille, joissa yleisnäkymä hökkeleineen oli rähjäinen ja välinpitämätön. Yllättäen noilla mestoilla ei juuri valkoisiin veljiin törmännyt. Sen sijaan Cybil Shepard ja kumppanit asuvat keskustassa mäenrinteessä, hulppeissa kartanoissaan Missisippi näkymin. 

Aloitimme päivän siitä kuuluisasta Gracelandista. Paikka löytyy melko läheltä keskustaa. Liput maksoivat parisen kymppiä ja kympillä sai ekstrana mm auto- ja lentokonenäyttelyt. Itse kartanohan ei tielle näy. Paikkaan kuljetaan erillisen rakennuksen kautta bussikuljetuksella turvatarkastuksen läpi. Valokuvaaminen on sallittua, mutta salaman käyttö ja videointi jyrkästi kiellettyä. Kuvat ovat tarkasti rajattu yksityiskäyttöön, joten fotoja ei blokissammekaan voida julkaista. 

Elvis osti Gracelandin 22-vuotiaana, vaivaisella 100 000 dollarilla ja sisusti sen täysin 70-luvun henkeen. Talosta löytyy kirkkaan keltaisia seiniä, vesiputous, viidakkohuone ja vihreällä kokolattiamatolla vuorattu oleskelutila. Itse Graceland kuitenkin yllättää pienuudellaan. Kuningas tyytyi paljon vähempään kuin MTV:llä bling blingiä esittelevät semiräppärit. Lisärakennuksista löytyy muutaman huoneen täydeltä erilaisia palkintoja sekä kulta- ja platinalevyjä. Ne nähtyään ymmärtää konkreettisesti Elvis Presleyn menestyksen. Kaverista tuli aikamme ikoni, joka on myynyt yli miljardi julkaisua. Kaiken kuuluisuutensa hän ansaitsi esiintymättä kertaakaan Pohjois-Amerikan ulkopuolella. Kuoltuaan traagisesti 16.8.77, vain 42-vuoden iässä Elvis haudattiin Gracelandin maille, heti uima-allas alueen viereen. Vierailumme sijoittui heti kuoleman muistojuhlan jälkeiselle viikolle ja hauta-alue oli täynnä erinäisiä lahjoja ja muistotauluja sekä paikallisilta faniklubeilta, mutta myös ihailijoilta ympäri maailman. On pakko myöntää, että vaikka en juurikaan ole Elviksestä aiemmin perustanut teki Graceland silti vaikutuksen. Ja joo joo, kyllä me ainakin Suvin kanssa liikututtiin siellä uima-allasosasto-hauta-alueella. 

Elviksen hyvästeltyämme päätimme lähteä Siipirataslaivalla ajelemaan Missisippijoelle. Valitsimme paikallisen firman...koska se oli ainoa koko Tennesseessä. Itse olen ainakin saanut Aku Ankoista sellaisen käsityksen, että kyseisillä ajeluilla on hauskaa ja riemu katossa. Se on kuitenkin vain sarjakuva. Todellisuus oli kaikkea muuta. Seilattuamme 5 km yhteen suuntaan kävelyvauhdilla takapuoleni ainakin uskoi ajelun kestäneen jo vähintään 3 tuntia. Kanssamatkustajani kuitenkin vahvistivat, että itse asiassa 1½ h risteilystä olisi vielä puolet jäljellä. Näin aloinkin tarkkailemaan etäisyyttä rantaviivaan, josko joltakin kohdin voisi hypätä pois ja uida itsensä vapauteen. Ajelun päätyttyä totesimme, ettei kyseinen aika yksin kertaisesti riitä nauttimaan kaikkea sitä vaadittavaa alkoholimäärää, jotta risteily muuttuisi edes jollakin tapaa huvittavaksi. Näin ollen kaikista erinäisitä kohteistamme Missisippi-ajelu oli ainoa, joka oli täysin paska eikä se siitä jahkaamalla miksikään muutu. 

Koska pidimme Memphisiä kollektiivisesti täysin paskana paikkana, polkaisimme kaasua ja suuntasimme Alabamaan, Birminghamiin. Ajeltuamme, jonkin aikaa maaseudulla kiinnitimme huomiota kymmeniin, vieri viereen sijoiteltuihin, suuriin halleihin, joiden parkkipaikat olivat täynnä autoja vielä klo 21 aikaan. Joihinkin mestoihin porukkaa oli tuotu peräti bussikuljetuksellakin. Yllätykseksemme hallien kyljessä luki suurin valokirjaimin BINGO. Odotan innolla, että pääsen selville tästä pelihuumasta. Ehkä pääsemme jopa kokeilemaan onneamme paikalliseen Bingoluolaan. 

Heli 

P.S Terkkuja kotiin 

 
Ei pyssyjä tänne. 

 

Homeschool jyrää!