Päivä 22: Kohti hurrikaania

Perjantai, 21.8.2009

Päivä 22: Kohti hurrikaania

Päivämme alkoi hyvin nukutun yön jälkeen laukkujen pakkaamisella ja auton starttaamisella kohti aamupalapaikkaa. Kaikkien harmiksi lempimestamme Cheece Cake Factory ei ollut vielä auki ja hetken aikaa Heli jo luuli, että hänen himoitsemansa mansikat jäävät tältä aamulta saamatta... Valitsimme navigaattoriin kohteeksi Stone Mountain parkin ja toivoimme löytävämme aamupalaa matkalta. Hetken aikaa köröteltyämme Elsa spottasi Pancake Housen ja kuski teki onnistuneen äkkikurvauksen vasemmalle ja taivas oli löytynyt! Pancake House osoittautui perusamerikkalaiseksi dineriksi, josta löytyi jokaiselle jotain. Ja Helsu sai kuin saikin mansikkansa kermavaahdolla :) 

Samaisessa kompleksissa oli useita muitakin liikkeitä ja yksi niistä sattui olemaan luomu tavaraan erikoistunut pulju nimeltään 'Return to Eden'. Ja nyt Make pääsi taivaaseensa. Putiikki oli täynnä kaiken näköistä orgaanista ruokaa, tavaraa ja lääkettä. Täydellinen viherihmisen unelma. Itseäni kyllä hieman hymyilytti korvaan laitettava kynttilä, joka kuulemma parantaa vaikka mitä. Viisaammat tosin opastivat minua, että näitä myydään suomessakin. Sittenii. Kaupasta jäikin Makelle mukaan mitä erinäisempiä juomia, mutta yksi niistä herätti koko autolastillisen huomion: avatessa pullo sähisi ja kuohui kuin Niagara, ja autoon levisi vahva etikan haju. Häiritsevää tässä kaikessa oli se, että kyseinen neste ei rauhoittunut vaan jatkoi sähisemistään kuin mikäkin kolajuoma. Ja sitä sähinää meinaan kesti. Luomua? 

Stone Mountain oli vain 30 minuutin ajomatkan päässä. Kyseinen nähtävyys on rakentenut suuren suuren graniittikiven ympärille, ja näkymät tältä järkäleeltä olivat upeat. Vähemmän upeaa tosin oli kulkupelimme Sky Ride, nimestä varmaan pystyy päättelemään mistä on kyse. Allekirjoittanut on kyllä ylpeä Mikosta, ja itsestään, että molemmat pienen harkinnan jälkeen uskaltautuivat moiseen vaijeriviritelmään. Kyseinen paikka olisi jäänyt meiltä näkemättä ellemme olisi törmänneet Hokutoryu jujutsu senseihin Pertsaan. Kiitos siis suosituksesta. Tai itseasiassa otimme ihan vartavasten asiaksemme etsiä paikallisen salin, kun nyt kerran paikalla olimme. Iloksemme kuulimmekin, että jujutsun pariin on hakeutunut aika paljon Atlantassa asuvia suomalaisia, mutta myös muutama paikallinenkin sankari on eksynyt tämän suomen vientituotteen pariin. Mainittakoon, että sali oli yksi hienoimpia budosaleja missä olen koskaan käynyt. Onkiniemi valitettavasti jää kakkoseksi tässä skabassa. 

Kello oli yltänyt jo kahden paikkeille kun remmimme viimein jätti pidetyn Atlantan ja Stone Mountainin taakseen. Meikäläinen valtasi kuskin paikan (Huikalle vaan terveisiä, ko. penkki on auton tylsin paikka) ja suuntasimme kohti rannikkoa ja hurrigaani Biliä. Luokan 4 Bil tosin on laskenut luokaksi 3, eikä itseasiassa tule kovinkaan lähelle rannikkoa. Suunnitelma onkin tarkkailla tuulen voimakkuutta ja muitakin sääoloja, ja päättää sitten kuinka vietämme aikaamme rannikolla. Päätimme ajaa Charlestoniin lyhyempää, mutta hitaampaa reittiä. Reittimme veikin meidät keskelle 'syvintä etelää' ja matkamme vei meitä pienten kylien läpi. Osa kylistä oli täysin autioita, mutta toisissa oli elämää. Ystävällisyys oli silmiin pistävää, huoltoasemalla kaikki tervehtivät meitä. Näissä maisemissa huomion arvoista ovat toinen toistaan ihastuttavammat talot. Tai siis kartanot. Jokainen tönö on yksilö ihanine kuisteineen ja viimeisen päälle trimmattuineen nurmikkoineen. Näissä maisemissa voi hyvinkin kuvitella kuvatun Tuulen Viemää -elokuvan. 

Illaksi saavuimme Charlestonin yöpaikkaamme ja ohjelmassa oli jo tutuksi tullut pyykkäys. Matkatavaran määrä kun väkisinkin on ollut aika rajattu, yksi matkalaukku per pariskunta ja Helillä semikokoinen pakaasi, ei vaatteitakaan ole koko matkan tarpeisiin. Välillä täytyy siis tehdä arkisia asioita, mutta se on täällä harvinaisen helppoa. Motelleissa on aina vähintään yksi pesukone ja yksi kuivuri, ja parhaimmissa on ollut neljä. Hintakaan ei päätä huimaa, 1-2 taalaa per pyöräytys. Tätä varten quarterit, siis 1/4 dollarin kolikot, ovat kovassa huudossa. 

Ai niin, ne sakot: Budejettimme pysyy kasassa ehkä, just ja just. 12 mph ylinopeudesta rapsahti sakkoa 167 dollaria. Tästä selvittäneen. 

Charleston kiittää ja kuittaa. Stay tuned! 
- Suvi 

 
Kermavaahtoa saa sekä mansikoilla että banaaneilla höystettynä. 

 
Graniittivuori, Make ja taustalla Atlanta.