Päivä 31: Peace man!

Sunnuntai, 30.8.2009

Päivä 31: Peace man!

Päivämme alkoi motellista, jonka vaivoin eilen löysimme. Kyse ei ollut siitä, etteikö majataloja olisi ollut, vaan jostain meille käsittämättömästä syystä kaikkialla tuntui olevan täyttä. Aamu-uutisista, kuinkas muutenkaan, selvisi, että täällä on Labour Day viikonloppu. Varsinainen juhlapäivä on huomenna maanantaina, mutta koko jenkkilä tuntuu olevan liikekannalla kun ruokamestatkin pursuavat yli äyräiden. 

Päivän varsinainen ohjelma oli ajaa mahdollisimman lähelle New Yorkia yöpymään Bethelin ja Woodstockin kautta. Pakollinen sivistysosio: Kuuluisa vuonna 1969 järjestetty Woodstock-konsertti päätettiin siirtää viime metreillä Woodstockista Betheliin. Konserttiin saapui jopa 500000 juhlijaa, mikä on 10-kertainen määrä suunniteltuun nähden. Arvattavaa onkin, että tästä aiheutui erinäisiä ongelmia sekä järjestäjille sekä juhlijoille itselleen. Silti tätä tapahtumaa pidetään jonkinlaisena hippiliikkeen huipentumana ja pidetään yhtenä populaarimusiikin merkittävimmistä ja käänteentekevimmistä hetkistä. Konsertissa musisoivat mm. Janis Joplin, Santana, The Who ja Jimi Hendrix. Siispä oli ihan luonnollista, että tämä paikka kuului matkamme varrelle. Pitihän meidän nyt nähdä missä nämä kuuluisat hipit tallustelivat mudassa legendaarisena vuonna '69. Tuostahan on nyt aikaa tarkalleen 40 vuotta ja 15 päivää. 

Bethelin löytyminen ei ollutkaan sitten ihan helpon tien takana. Ensiksikin New Yorkin osavaltiosta löytyy kaksi Betheliä, joista kumpikaan ei löytynyt meidän laajasta kartastosta. Pienen arpomisen ja lahjakkaan päättelyn jälkeen navigaattoriin kadunnimi ja eikun menoksi, matkaa taukopaikalta hikiset 60km. Hämmästys oli suuri kun tuo ihmeellinen suunnistuslaite antoi matka-ajaksi 1,5 tuntia. Mitä ihmettä? Tämä selittyi kuitenkin hyvin nopeasti, kun huomasimme teidemme, tai siis kärrypolkujemme, koon ja laadun. Tänään saatiin sitten maisema reittiä koko rahan edestä aina lähelle iltapalapaikkaamme, oli meinaan sellaiset vuoristo- ja jokimaisemmat, että huhhuh. Oli kuitenkin sen autossa heilumisen arvoista. Jos mukana olisi ollut kermaa, olisi meillä päivän päätteeksi ollut kermavaahtoa. 

Arvailumme osui oikeaan ja pienen pyörimisen jälkeen ei entisestä festarialueesta voinut erehtyä. Kenttä, tai siis kyse on rinteestä, on täydellinen ulkoilma tapahtumiin. Täälläkäään emme olleet ainoat turistit, vaan useampi ihminen poseerasi kuka missäkin etusormi ja keskisormi pystyssä, luonnollisesti. Ja me myös! Nyt kun festarialue oli nähty, oli aika suunnata kohti paikkaa, jossa konsertti oli määrä alunperin järjestää. Siispä Woodstockiin. 

Jälleen matkaa 60km ja aikaa 1,5 tuntia ja pääsimme hippien huomaan. Itse olin kuvitellut Woodstockin edes Toijalan kokoiseksi paikaksi, mutta kylä muodostui totta tosiaan yhdestä pääkadusta ja kolmesta poikkikadusta. Pienuus ei kuitenkaan häirinnyt, sillä tämän hurmaavan vuoristokylän tunnelma oli mitä parhain. Aukiolla pääsimme todistamaan kukkaisihmisten rumpujammailuja, joka oli kerännyt mukavasti yleisöä ympärilleen. Sitähän mekin siinä sitten hetki toljoteltiin. Katukuva oli kokonaisuudessaan kirjava, väreissä ei ole säästelty. Ainoa yhdenmukaisuus oli Peace-merkki jota löytyikin sitten katukivetyksestä, ikkunalampuista, paidoista, kivistä ja ties mistä muusta. Paras paikka mielestäni tässä kylässä oli kauppa nimeltään "Life is good", joka pursusi elämäniloista tavaraa. Sieltä lähti mukaani kahvikuppi, jonka avulla voin ankeana lokakuun maanantaiaamuna palautua tänne rauhan ja rakkauden tyyssijaan. 

Rauhaa ei kauaan jatkunut kun rattiraivolla jatkoimme matkaamme lähimpään ruokapaikkaan. Tämmöinen löytikin puolentunnin ajomatkan päästä kaupungista nimeltä Poughkeepsie. Sattumoisin Applebee's ravintola sijaitsi paikallisen collegen vieressä. Ja nyt, yhtään liioittelematta, voin vannoa etten ole koskaan nähnyt yhtä monta teiniä samaan aikaan samassa paikassa. Nykymuoti tuli samalla harvinaisen selkeäksi: pitäisi pukeutua valkoiseen T-paitaan, minimittaisiin farkkushortseihin ja mustiin korkkarisandaaleihin. Meikäläinen löysine housuineen ja kauhtuneine villatakkeineen herätti teiniprinsessojen kyseenalaisen huomion. Noh, tasan kuukauden RoadTripin jälkeen mä näytin mielestäni ihan riittävän hyvältä! Ni! ;) 

- Suvi - 

 
Tällä kertaa vain 40 vuotta ja 15 päivää myöhässä. 

 
Woodstockin ajatus uudesta jenkkilipusta.