Päivä 13: Small step for a man, giant leap for mankind

Keskiviikko, 12.8.2009

Päivä 13: Small step for a man, giant leap for mankind

Neil Armstrongin sanat olivat kirkkaina mielessä, kun lähdimme aamulla kohti NASAn Space Centeriä Houstonissa. Saavuimme paikalle juuri kun ovet aukesivat ja syytä olikin, koska hyvin pian koko mesta täyttyi vaahtosammuttimen kokoisista riiviöistä. Aikaisen liikkeellelähdön ansiosta saimme edes hetken aikaa olla jokseenkin rauhassa. Aamupalakin oli tänä aamuna korvattu kaupasta ostetuilla hedelmillä, mehuilla, jugurteilla ja pähkinöillä, koska ainakin allekirjoittanut on korvia myöten täynnä munakkaita, pekonia ja pannukakkuja. 

Lämpö jatkuu edelleen sopivana eli 35-39 astetta ja matkalla Space Centerille olikin moottoritiellä rekka tulessa. Apujoukkoja oli kuitenkin jo paikalla, joten me jatkoimme tyynesti matkaamme. Avaruuskeskus ei ollut mikään erityisen visuaalinen elämys: ei erikoistehosteita eikä 3D teattereita tai huvipuistolaitteita. Sen sijaan se oli varsin opettavainen sukellus avaruuslentojen historiaan ja nykypäivään, tietysti varsin Amerikkalaisesta näkökulmasta. Melko hissukseen oltiin siitä faktasta, että taas kerran otettiin pataan ja tällä kertaa ryssiltä. Venäläiset sai siis ensimmäisenä satelliitin avaruuteen, ensimmäisen eläimen avaruuteen, ensimmäisen ihmisen avaruuteen, ensimmäisen avaruuskävelyn, ensimmäisen luotaimen kuun läheisyyteen, ensimmäisen luotaimen kuuhun, ja ensimmäisen pehmeän laskeutumisen kuuhun. Ainoa asia missä jenkit saivat pientä lämpöä kylmään sotaan oli kun Neil Armstrong saatiin ensimmäisenä ihmisenä kuuhun. Patrioottisuus siis paistoi taas läpi ja jenkkilippuja oli kaikkialla. Ainoastaan sivulauseessa mainittiin että oikeesti venäläiset oli parempia lähes kaikessa. Melko vähälle huomiolle myös jätettiin etuajassa tonttiin tulleet lennot... Melko vaikea kyllä suoraan sanottuna uskoa, että tämä kansa joka syö itsensä hengiltä ja valitsee joka toinen kerta republikaanin johtajakseen olisi pystynyt lentämään kuuhun ja takaisin 20 vuotta ennen Commodore 64:sta kun samaan aikaan jenkkiarmeija otti pataansa Vietkongin sisseiltä. Tänään kun saavuimme portaisiin, opas ilmoitti: "Here are 26 steps, if you are physically or mentally unable, there is an elevator on left". 

Jostain syystä useaan kertaan mainittiin että NASAlla on rahat loppu ja sen takia projektit jäissä. Kuitenkin parin viikon päästä on tarkoitus ampua joku ruotsalainen maata kiertävälle radalle ja sehän on pakko nähdä. Raketti on tarkoitus laukaista 25. tätä kuuta keskiyöllä ja sen pitäisi näkyä koko itärannikolle. Pysymme tutkalla tässä asiassa. Mainittakoon vielä että trippi porukka oli huolissaan, että onko Laika reppana edelleen kärsimässä avaruudessa, mutta onneksi wikipedia selvensi, että dogi heitti veivinsä jo muutama tunti lähdön jälkeen. 

Vielä yksi erikoismaininta: Eilen olimme lähikaupassa ja kassalla myyjä kysyi että onko kanta-asiakaskorttia. No meillähän ei semmosta tietenkään ole, mutta jonossa seuraavana ollut mies vilautti omaa korttiaan. Tietysti luulimme alkuun että kaveri vain pölli meidän bonukset, mutta hetken päästä selvisi että myös hinta putosi viidenneksen. Kiitokset siis tälle miehelle, jonka nimeä emme tiedä, ja eipä hän suomea ymmärtäisikään. 

- Make 


Thänk gaad loppupäiväksi mentiinkin sitten Meksikonlahden rannalle chillaan!! Tuo NASA mesta oli ihan kiva, mutta aivan liikaa tiukkaa faktaa meikäläisen makuun näin kesken loman, kun aivot on (ja pysyy) narikassa.. Pakko tosin myöntää, että ne raketit oli oikeassa koossa melkoisen vaikuttavan näköisiä. Ei meillä kotona Kuopiossa ole kellään niin isoja ;) 

Eli NASA:n jälkeen ajettiin vielä noin 30 mailia Galvestoniin rannalle. Meri oli tosi HOT, mutta niin oltiin mekin. Arvioisin, että merivesi hävisi ruumiinlämmölle vain muutaman hassun asteen. Tovin rannalla patsastelun jälkeen alkoi trippaajien virvoitusjuomatarve olla huutava. Hiekkaa, hikeä, ja aurinkorasvaa oli aivan kaikkialla, myös suussa, kiitettävä määrä. Eli Jamba Juicen (todella hyvää smoothieta, paljon) kautta kämpille mars! Kotimatka Houstoniin kestikin sitten törkeen kauan, kun juutuimme jälleen kello 17.00 ruuhkaan. Onneksi viihdykettä tuli kuin tilauksesta kun alkoi kunnon ukonilma non-stop salamoineen ja ESTERINperseestä sateineen. Päräyttävää :) 

Huomenna matka taas jatkuukin. Nokka kohti Dallasia ja hanaa!! 

- Elsa 

The Eagle has landed. 

Reissu alkoi Tyyneltämereltä, nyt oli vuorossa Meksikonlahti ja hamassa tulevaisuudessa sit Atlanti.