Roadtrip USA 2009: Päivä 15: Justin Mutton Bustin

Perjantai, 14.8.2009

Päivä 15: Justin Mutton Bustin

Tänään nukuttiin pitkään, öbaut kymmeneen, jonka jälkeen aamupalalle. Aamupalasta teki hämmennyttävän tarjoilijamme Stacie, josta ei kyllä ihan heti voinut sanoa kumpaa sukupuolta hän edusti. Kollektiivisen pohdinnan jälkeen päädyimme tulokseen että hän oli pallienpoistoleikkausta odotteleva mies, joka sopeutui uuteen olomuotoonsa naisena. Ei siis ollut mikään seksikkäin ilmestys. Ja tietysti yritti vähän flirttailla meikäläiselle. HOLY SHIT!!

Varhaisen aamupalan tarkoituksena oli kerätä voimia seuraavaa yötä varten, jolloin olisi tarkoitus tehdä yösiirtymä Arkansasin kautta Lousianaan, New Orleansiin. Tätä ennen ajeltiin hieman kaupungilla, käytiin tsekkaamassa Dallas yläilmoista Chase Buildingin näköalatasanteelta. Kaupunkia riitti silmänkantamattomiin, täällä kun on tilaa minne voi levittäytyä. Kaupunkisurffailun jälkeen käänsimme suunnan kohti pohjois-Dallasia, jossa tarkoitus oli tutustua Southfork Ranchiin. Siis TV-sarjasta Dallas tuttuun Ewingien kotopaikkaan. Talohan on itseasiassa aikas pieni ja siellä ei ole kuvattu kuin ulkokuvaukset. Kaikki sisätiloissa tapahtuvat jutut kuvattiin Los Angelesissa. Toki paikka oli sinällään hieno, varsinkin J.R:n saniteettitilat olivat todella komeat. Kyllä kelpaa kaapelia laskea. Paikassa järjestetään nykyään kaikenlaisia tilaisuuksia, konferensseja, häitä, vastaanottoja, yms. Tämän jälkeen nokkakohti Dallasin iltapäiväruuhkaa ja Mesquiten kaupunkia, jonne olimme varanneet liput illan rodeoon! Yii-haa!!

- Mikko

Ja vielä muutama sana Rodeosta. "Maailmankuulu" Mesquiten Championship Rodeo löytyy noin 30 minuutin ajomatkan päässä Dallasin keskustasta. Kyseessä on ilmastoitu areena, hikoilla ei tarvitse. Liput maksaa 11 dollaria per aikuinen, joten kyseessä on siis kohtuuhintaista viihdettä perjantai-iltaan. Kukaan seurueestamme ei ollut aiemmin kyseiseen urheilulajiin perehtynyt, joten jännityksellä odotimme tulevaa.

Odotus palkittiin ja viihdettä tuli koko rahalla. Heti tapahtuman alkuun naisrodeoratsastaja laukkasi hevosellaan kentällä kannatellen lakanan kokoista USAn lippua. Isänmaallisen rukoilu- ja kansallislauluosion jälkeen olikin sitten vuorossa pyrotekniikkaa ja lasershowta enemmän kuin viime vuoden Suomen Euroviisukappaleen aikana yhteensä. Sitten se todellinen Show vasta starttasikin. Ensimmäisessä lajissa tosimiehet ratsastivat ilman satulaa melkoisen kyrpiintyneillä koneilla. Miestä vietiin kuin vakuutusyhtiön testinukkea, kun hevonen pukitteli ympäri areenaa. Laji eteni melko jouhevasti, koska täydet pisteet sai peräti 8 sekunnin sinnittelyn jälkeen. "Team Roping" osoittautui pettymykseksi. Lehmipojilla on oppimista ryhmätyöskentelystä, kun tehtävänä oli lassota vasikka parka ensin sarvista ja sitten takajaloista. Kaikki 10 paria epäonnistuivat surkeasti hommassa. Naiset sen sijaan osasivat viihdyttää. Naisratsastajien "Barrel Racing", eli nopeuskilpailu tynnyreiden kiertämisessä, sai ansiokkaasti riehakkaat aplodit.

Väliaika oli täytetty lyhyillä lasten osallistumista edellyttävillä ohjelmanumeroilla. "Borden´s Dash For Cash:issä" Areenalle kutsuttiin kaikki 7-12 vuotiaat lapset. Lapset järjestäytyivät linjaan ja areenalle päästettiin kaksi vasikkaa vaaleanpunaiset rusetit hännässään. Lehmien ilme oli näkemisen arvoinen, kun parisataa mukulaa lähti juoksemaan elukoita kohden. Hetken hämmentyneen tuijotuksen jälkeen vasikat ampaisivat juoksemaan ympäri stadionia kakarat perässään. Muutaman minuutin jälkeen stressiliha jo hyytyikin ja nauhat pantiin jakoon. Ehdottomasti viihdyttävimpänä taukoshowna tiimimme piti kuitenkin "leikkiä" nimeltä "Justin Mutton Bustin", joskaan se tuskin koskaan yltää kansainväliseen suosioon. Ohjelman ideana oli laittaa 3-5 vuotiaat lapset ratsastamaan lampailla. Kypäriin ja turvaliiveihin puetut kääpiöt nostettiin lampaan selkään ja usutettiin karsinoista areenalle aikuisten rodeon tyyliin. Ensimmäisen reppanan lammas käveli rauhallisesti areenalle. 5 v pojan tasapaino taisi kuitenkin pettää jo karsinassa ja ressukka roikkui lampaan kyljessä kiinni puristaen villasta kuin viimeistä päivää. Lampaan seistyä jonkin aikaa areenalla, joku tajusi lopulta käydä irrottamassa kaverin otteen. Reippaiden pikkupoikien joukkoon mahtui toki myös pari lähikuvaa hellyyttävästi itkuun purskahtavista kolme vuotiaista. En tiedä mikä minuun meni, mutta nauroin vedet silmissä. Isoimman lirahduksen meinasi aiheuttaa pikkumies, jolle iski todellinen ramppikuume ratsastuksen päätteeksi. Kaveri makasi ensin maassa muutaman hetken, kunnes henkilökuntaan kuulunut mies nosti lautasuoraksi jännittyneen ipanan seisomaan. Hartiat korvissa, pieni vartalo täysin jännittyneenä kaveri unohti jopa miten kävellään. Jäykistynyt ryhti ei hievahtanutkaan, vaikka areenalta poistuttiin lopulta niskapersotteella. Mainittakoon, että tämä osio olisi trippaajien mielestä ollut erityisesti Leenan mieleen ;-)

6 Rodeolajin jälkeen oli vihdoin vuorossa illan kohokohta: "Bull Riding". Hevosta isommilla, kokolailla huumorintajuttomilla sonneilla oli suunniteltu ratsastettavan myös sen kahdeksan sekunnin ajan. Se ei sitten käynytkään ihan niin helposti ja, kuten olemme jo edellisistä kertomuksista oppineet, turpiinhan siinä tuli. Sonnit vei peliä 6-0. Tosimiehet lentelivät holtittomasti areenaan jo parin sekunnin jälkeen. Eläimen voima oli katsomostakin käsin uskomaton. Konkreettisen siitä teki yhden miehen ilmalento yli 2m korkean aidan yli, sonnin hieman autettua alkukiihdytyksessä. Pieni jännitys tuntui kuitenkin kuuluvan lajiin ja sai selvästi yleisön yltymään. Kaikenkaikkiaan yleisö jaksoi kannattaa osallistujia koko kolmituntisen shown ajan. Juontajat ja pellet pitivät huolta siitä, ettei tunnelma hyytynyt ja musiikki oli mukaansa tempaavaa. Arvuuteltiinpa siellä mikrofoniin, jopa Suomenlippua, vaikka ensin epäilimmekin, että läski tummuu jos sinivalkoista lippua siinä joukossa liehuttelee.

Matkamme jatkuu kohti uusia seikkailuja...

Heli