Päivä 5: Heat is on!

Tiistai, 4.8.2009

Päivä 5: Heat is on!

Aakkosisssa viimeinen pääsee avaamaan sanaisen arkkunsa. Hei vaan :) Mukava huomata kuinka porukka kotisuomessa on hengessä mukana ja lueskelee meidän blogia, nice! 

Päivämme alkoi aamulla aikaisin. Edellisenä iltana majoituimme kaikki samaan huoneeseen säästääksemme rahaa, Maken nukkuessa lattialla, ja herätys tapahtui ennen kellonsoittoa erinäisten häiriöiden saattelemana. Jonkun mielestä oli liian kuuma, yhdellä oli kova alusta, joku kärsi jetlaagista ja joku valitti kuorsauksesta. Anyway, automme starttasi minuutin etuajassa 6.29 suuntana aamupala. 

Tukevan aamupalan jälkeen alkoi köröttely kohti Death Valley:ta. Yhtä pitää suoraa keskellä Sierra Nevadaa painettiin jokusen tuppukylän läpi muutama sata kilometriä, tehtiin 90-asteen käännös vasemmalle ja siitä alkoi kiipeäminen vieläkin korkeammalle lämpötilan jatkuvasti kohotessa. Piiiiiiiitkän kiipeämisen jälkeen alkoikin sitten lasku itse Laaksoon. Alas tultiin parista kilometrisä aina 85,5 metriä merenpinnan alapuolelle. Kyseinen piste on läntisen pallon puoliskon matalin. 

Death Valley on nimensä mukainen paikka, juuri mitään ei kasva! Jokunen risu siellä täällä ja muutama orava. Ja ennen kaikkea ko. laakso on kuuma paikka, lämpötila liikkui kokoajan 40 ja 45 asteen välissä. Ja nyt siis puhutaan celciuksista ;) Laakson pohjalla on suolaa, joka ylhäältä näköalapaikalta katsottuna näyttää isolta valkoiselta hiekkakentältä. Trippaajilla oli erinäisiä teorioita siitä kuinka suola on laakson pohjalle joutunut, mutta lopullinen totuus löytynee Wikipedian uumenista. Parin tunnin saunan jälkeen oli aika suunnistaa kohti Las Vegasia. Tässä vaiheessa oli meikäläisen aika istua auton ratin taakse. Juuh, luit oikein, mä ajoin. Ennakkotiedoista poiketen en voikaan tissutella auton takapenkillä 5:ttä viikkoa, vaan ajolupa heltisi mullekin ;) No kivaahan se oli: ensin mäkeä alas tiukkaa serpeetiiniä, sen jälkeen _täysin_ suoraa tietä 100km, käännös oikeaan ja _täysin_ suoraa tietä toiset 100km. Stereoissa soi teemalaulut. Siis Mikon tekemä cd jossa on tunnettuja jenkkibiisejä. Kyllä oli tunnelma kohdillaan kun päästiin Vegasiin. Majoituksemme löytyy Stripin varrella olevasta kasino-hotellista Excaliburista. Hotelliin tsekkaus meni moitteettomasti. Huoneisiin suunnattiin pokeri-, ja rulettipöytien sekä yksikätisten välistä pujotellen ja nousten ylös 12:sta kerrokseen. 

Ja niin kuin jokaisessa reality-sarjassa, myös meillä Maken kanssa on täällä tehtävä "Viva las vegas". Ennen matkalle lähtöä postilaatikkoomme ilmestyi "mystinen" kirje, jonka sisällä oli kirje ja allekirjoitus "Mikko/Michelangelo/Miquel". Kirje on nyt avattu ja tehtävä selvinnyt: Meidän pitää pelata! Ohjeet peliin ja rahatkin on valmiina, mun pitää olla Onnettarena! Jäämme jännityksellä odottamaan kuinka Mikkiksen rahoille käy... ;) Ja ainiin, nähtiin tiellä sellainen telkkarista tuttu pyörivä risukasa, joka siis oikeasti on kasvi. 

- Suvi 


Terve taas Makenkin puolesta! Mäkin kirjoittelen vielä vähän tarinaa tältä päivää, kun olen selkeästi se joka pahiten kärsii jetlagista. Muina öinä olen heräillyt viimeistään neljän aikaan, mutta nyt unta riitti jo viiteen asti, joten parempaan suuntaan menossa. Muut anyway vielä nukkuu, joten kirjotetaan fiiliksistä. 

Lämpötilat alkaa vähitellen lähestyyn sitä mihin ihmisrotu on tarkoitettu elämään. Friscossa lämpötilat oli parinkympin hujakoille, mutta heti kun päästiin kaupungin ulkopuolelle alkoi lämmöt lähestyyn 30 ja nykyisillä seuduilla autiomaissa ja Vegasissa päästään jo 40 asteeseen. Toivottavasti sama meno jatkuu läpi mantereen. Pienennä ongelmana on että muilla trippaajilla tuntuisi olevan geeniperimää myös eskimoilta, koska jostain ihmeen syystä haluavat pitää ilmastointia päällä autossa. Tuntuu hieman haaskaukselta, kun kerrankin olisi lämpöö, ja vieläpä ihan ilmaseks... 

Edellisyö tosiaan yövyttiin tuppukylässä nimeltä Bishop, jossa emme juuri muuta tehneet kuin nukuimme ja söimme. Kyllä huomaa että täällä Yosemite-Death Valley sektorilla turismi kukoistaa, koska lähes kaikki motellit oli täyteen buukattuja ja halvin jonka löysimme oli melkein 100$ yöltä. Tämä on siis noin tuplasti meidän yöpymisbudjetti. Tästä johtuen päätettiinkin, että buukataan vain yksi huone, jolloin yksi hlö jää väkisin lattialle ja "yllättävästi" lattiavuoro napsahti Makelle. Toisaalta yö meni kyllä yllättävänkin mukavasti lattialla: tilaa oli hyvin ja päiväpeittojen päällä oli kohtuullisen pehmeääkin. Ei ehkä silti ihan joka yö viittis. 

Ruuat on todellakin jenkkien juttu. Toistaiseksi lähes kaikki safkat mitä ollaan saatu on ollut todella hyviä ja myös annokset on riittävän kokosia, jolloin meikäläiselle jää mukavasti myös muitten jämiä. Huonona puolena tosin on ollut että jälkkäreitä ei aina jaksa vetää, kun pääruuasta jo täyttyy... 

- Make 

PS. Elisan puhelin ei löydä kenttää, mutta muiden toimii kyllä. 

Death Valley. 

Porukka läntisen pallonpuoliskon matalimmalla kohdalla.