Päivä 18: Heaven to hell

Maanantai, 17.8.2009

Päivä 18: Heaven to hell

Nyyh, ihanainen New Orleans (Louisiana) jäi tänään taakse. Aamulla käytiin vielä kattomassa vanhoja hautoja ja katakombeja, jotka ovat New Orleansin tavaramerkki. Aika ihkuja! Matkaa Memphisiin (Tennessee) kertyi vaivainen kuuden tunnin ajo, joka ei tunnut enää missään. Matkalla läpi Mississipin ihailimme kauniita vehreitä maisemia ja fiilinki oli katossa. Cd:ltä soi jo klassikoksi muodostunut biisivalikoima, yleisön suosikki on "on the road again". Se soi aamusta iltaan ;) 

BIG EASY vaihtuikin sitten BIG SHITTYYN. Perillä Mempparissa motelli oli kaamein ikinä!!! Seinät olivat täysin homeessa, kirjavaa homekasvustoa rönsyili pitkin halkeilevaa rappausta. Hajustakaan ei voinut erehtyä.. Lisäksi lampuista toimi 1/3, tv ei skulannut, hiustenkuivaaja ei toiminut, tupakkaa oli vedetty putkessa (näissä olosuhteissa tosin täysin ymmärrettävää), puolikuollut torakka ammeessa, pytty paskassa, WC-papruteline rikki, sänky puhkinussittu nitisevä hetekka, pinttyneen likaiset täpläiset pyyhkeet, verho puoliksi rikki............ Ensimmäistä kertaa säästöbudjetti reissumme aikana oli pakko mennä respaan valittamaan ja pyytää vähemmän homeiset huoneet. Huh huh. Päätimme jatkaa matkaa tästä mestasta pois jo huomenna, vaikka alunperin ajattelimme olla pari päivää. NO way! Tästä lähin ehkä hieman nostamme motellitasoamme ja pulitamme pari taalaa enemmän. 

Illalla oli luvassa ahkeraa pyykkäystä ja Makenkin kaikki neljä kappaletta (4!) kalsareita tulivat pestyiksi. Nyt trippaajat ovat taas puhtoisen raikkaita, kehtaa kertoa mistä ollaan :) 

Elsa 


No niin meikä jatkaa tästä. Kirjoitellaan tätä muuten em. motellin uima-altaalla, Bud litet edessä ja runosuoni pullistellen. Pakko vielä avautua Memphisin keskustan meiningistä. Mentiin etsimään iltaruokapaikkaa ja katselemaan vähän että what´s going on? Keskusta oli ihan tyhjä. Siis aivan yhtä tyhjä kuin Suomalaiset kaupungit juhannuspäivänä!! Ainoa katu missä oli yhtään elämää, oli Beale Street, jolla pitikin olla jotain ihmeellistä. Sieltähän sitä eloa löytyi. Katu oli kävelykatu, jonka varrelle oli katuun istutettu Hollywoodin Walk of Famen tapaan nuotteja, joihin oli laitettu kaikkien täällä vaikuttaneiden musiikki-ihmisten nimiä. Aika siistiä. Mentiin sitten syömään yhteen ruokapaikkaan, jossa soitteli B.B. King- lookalike bluesia. Ruoka oli oikein hyvä, porukka söi miekkakalaa, ribsejä, lasagnea, pastaa ja salaattia. Kaikki paitsi salaatti oli oikein hyvää, pisteitä ehkä 8/10. Ainakin henk.koht. voin suositella Beale streettiä ruokien puolesta. Tosin Elsalale ei meinannut sitten millään löytyä oikeaa juomaa (kivennäisvettä). 

Ravintolan edessä meikäläiselle, joka ilmeisesti on porukan turomagneetti, tuli kaveri myymään paperisia kukkia. Kun sanoin etten ole kiinnostunut kukista, mies halusi pari taalaa itselleen, koska sanoi olevansa Vietnamin veteraani. Äijä näytti olevan ehkä meikäläistä n. kymmenen vuotta vanhempi, joten sen sodan aikaan ollut n. kymmenen vuotta vanha! Samassa ravintolan tarjoilija tuli ajamaan äijän pois, sanoen minulle että tyyppi vetää crackiä ja rahaa ei todellakaan pidä antaa. Sillälailla! Huomenna siis tsekataan Elviksen mestat ja ajellaan riverboatilla pitkin Mississippi-jokea. Ja lähdetään kohti Alabamaa ja Georgiaa... 

Mikko 

 
Ihq hautausmaa New Orleansissa. 

 

Jenkit...