Roadtrip USA 2009: Päivä 26: Kunnianlaukauksia

Tiistai, 25.8.2009

Päivä 26: Kunnianlaukauksia

Aloitan sitten jo hieman edempää, eli eilisestäillasta. Päätettiin sitten jatkaa koko matka Myrtlestä Washingtoniin ja olla jo mestoilla valmiina aamulla. Kolmas motelli tärppäsi ja pääsimme kauan kaivattuun suihkuun ja nukkumaan. suihku onnistuikin, mutta allekirjoittaneen ja Elisan yrittäessä kömpiä pehkuihin, tyynyjen alta paljastui pieniä, suklaaströsseleiden kaltaisia muruja. Sitä, minkä otuksen jättämiä ne olivat, emme jääneet selvittämään, vaan lampsimme respaan ja vaihdoimme huonetta. Ilman minkäänlaisia anteeksipyyntöjä yövahtimamma antoi avaimet toiseen huoneeseen ja Viimein kolmen aikaan pääsimme höyhensaarille.

Aamua olikin jo pitkällä (lounasaika) kun pääsimme aloittamaan DC:n kartoittamisen. Aamupalan jälkeen navigaattoriin näppäiltiin kohteeksi Pentagon, Yhdysvaltain puolustusministeriö. Emme tosin ajatelleet, että ulkomaalaisille hevillä vierailulupia myönnettäisiin, mutta ainakin valokuvia varmaan saisimme otettua. Massiivinen viisikulmainen rakennus otettiin käyttöön 1943 ja se on maailman suurin konttorirakennus 26000 työntekijällään! Talon jokainen sivu on noin 300 metriä pitkä. Pääsimme suht. lähelle rakennusta ja otimme kuvat, jonka jälkeen poistuminen olikin sitten vähän ongelmallisempaa. Meikäläisen toimiessa kuskina, pyörimme parkkipaikkaa ympäri kuin peurat pitkissä valoissa. Minullahan on tunnetusti todella pitkät hermot, joten ensimmäisen moottoritien rampin tullessa vastaan, Dodgen renkaat valittivat ja auto lähti kohti majapaikkaamme vievää väylää. Konetiellä olikin sitten aikaa laittaa seuraava vierailukohde navigaattoriin.

Arlingtonin sotilashautausmaa on Yhdysvaltain toiseksi suurin kansalliskalmisto, Paikkaan on haudattu mykistyttävät yli 320000 sankarivainajaa ja heidän omaistaan. Varmaan kukaan meistä ei osannut odottaa alueen laajuutta. Arlington on rakennettu Washingtonin läpi kulkevan Potomac-joen viereiselle kukkulalle ja se on todellakin vaikuttava näky. Ensimmäisenä menimme JFK:n haudalle. Samaan paikkaan on haudattu myös hänen puolisonsa ja kaksi nuorena kuollutta lastaan. Paikalla palaa ikuinen tuli ja viereisiin kivipaasiin on kaiverrettu miehen puheiden otteita. Vaikuttavaa. Kipusimme mäen päälle ja saimme eteemme hiukean panoraamakuvan pääkaupungista. Massiivisia kivirakennuksia silmänkantamattomiin. Lähtiessämme etsimään tuntemattoaman sotilaan hautaa, lähestulkoon törmäsimme hautausmaan uusimman asukkaan saapumisseremonioihin. Vanhojen sotien kaatuneiden hautoja pällistellessään unohtuu karu tosiasia että tämä maa on koko ajan sodassa ja uhreja tulee jatkuvasti. Saimme eräänlaisena extrana katsella sotilashautajaiset arkkuineen, lipuntaitteluineen, kunnialaukauksineen ja iltasoittoineen. Toimitus oli kaikessa lyhykäisyydessään tietyllä lailla kaunis ja ainakin Helsu ja Suvi sanoivat olleensa pala kurkussa. Todella vaikuttavaa.

Tuntemattoman sotilaan haudalla katselimme vahdinvaihtoseremoniat, jotka eivät ainakaan minun mielestäni olleet aivan niin hienot kuin odotin. Mielessä liikkuvat Kunnian miehiä-elokuvan komeat kiväärinpyörittelyt ja ainakaan U.S.Armyn kunniakomppanian miehet eivät asiaa toimita Merijalkaväen tyyliin. Matkalle osuivat vielä sukkulaonnettomuuksien uhrien muistomerkit ja sen jälkeen olimme kypsiä jatkamaan matkaa Valkoiselle talolle. Niille jotka suunnittelevat matkaa Arlingtoniin, vinkiksi että omat juomat mukaan!!

Viimeisenä asiana tälle päivälle kävimme vielä katsomassa Valkoisen talon. Obama itse ei ollut paikalle, hän on perheineen juuri tämän viikon lomalla jossain Bostonin liepeillä. Harmi sinänsä, olisihan sitä voinut käydä kaffet juomassa Barackin kämpillä. Taloa itseään ei pääse todella lähellekkään, turvallisuustoimet ovat suhteellisen tiukat. Poliiseja ja Salaista palvelua pyörii mestoilla lähes yhtäpaljon kuin turistejakin, muuta ymmärtäähän tuon. Taitaa olla maailmanpoliisin ylimmällä johtajalla paljon vihamiehiä niin koti- kuin ulkomaillakin. Talo itse ei ollut mikään ihmeellinen näky, on sitä sen verran TV:ssa nähnyt. Tästä sitten olikin helppo päättää päivä ruokailuun jo tälläkin palstalla hehkutettuun The Cheesecake Factoryyn! Eipä pääse lomalla laihtumaan...

Mikko

P.S. Se sukkula ei sitten lähtenyt eilen illalla eikä lähde tänäkään iltana. Nasalla vähän venttiilivikoja.. Nakuttaakohan ne vai mikä?

P.P.S. Lähetettiin tänään kaunis pinkki ruusu-kortti Flagstaffiin kera sakkorahojen. Toivottavasti Helsu ja Arizonan oikeuslaitos ovat nyt sujut eivätkä mahdolliset tulevat USA:n matkat ole millään lailla uhattuna....