Päivä 7: Tuulta ja tappuraa

Torstai, 6.8.2009

Päivä 7: Tuulta ja tappuraa

Tänä aamuna nukuimmekin pitkään. Marko ja Suvi suuntasivat aamiaisen jälkeen kuntosalille ja krapulasta selvinneet Kuopiolaiset lähtivät vuorostaan kiertämään lähistöllä olevaa kauppakeskusta. Itse sain pitää hetken kaipaamaani "omaa aikaa" ja päätin kirjoittaa kokemuksia Vegasista ensikertalaisena. 

Vegas todellakin on vaikuttava elämys. Ensinnäkin vuorten keskeltä aavikolta kaupunkiin saavutaan paikoin 7 kaistaista moottoritietä pitkin keskelle tornitalojen viidakkoa. Tienvarret täyttyvät tenniskentän kokoisista mainosplakaateista ja vilkkuvalot täyttävät horisontin. Kaupungin kiihkeän tunnelman alkaa aistimaan jo useita kilometrejä ennen kaupungin keskustaa. Pääosa uusista hotelleista sijaitsee ns Stripillä, joka ruuhkaisessa liikenteessä tuntuu kilometrien mittaiselta. Pääkadun varrella on toinen toistaan suurempia, värikkäämpiä ja persoonallisimpia hotelleja. Löytyy pyramidia, sfinksia, venetsiaa, New Yorkia, merirosvoja. Me majoituimme Excaliburiin, jonka teemana on ilmeisesti keskiaika. Koska amerikkalaiset eivät ole linnaa eläessään nähneetkään, on rakennus torneineen kuin suoraan Disneyn satuelokuvasta. Hotelliin saapuessa respaan kuljetaan kasinon halki. Ison aukean hallin sisälle on sullottu tuhansia pajatsoja, joissa kaikissa on omat vilkkuvalonsa, tunnarimusiikkinsa ja tottakai omat persoonalliset tyylinsä. Pari sataa metrisellä käytävällä soi toki vielä useampaa eri musiikkia eri tunnelmiin sopien, joten kasinon kakofonia on alkuun vähintäänkin hämmentävä kokemus. Pelikoneiden ääressä istuu siellä täällä yksittäisiä pelaajia, käytävällä sen sijaan joutuu puikkimaan ihmismassassa. Keski-iän ylittäneet tarjoilijat kiertelevät minimekoissa, verkkosukissa ja korkkareissa tarjoilemassa drinksuja tippejä vastaan ja koko pelialueella on tupakointi sallittu. Mikäli haluat siirtyä ryyppäämään baaritiskille, voi korttipeliä jatkaa tiskiin upotetulla peliautomaatilla. Ravintoloita löytyy kasinoalueen ympäriltä kaikkeen makuun ja buffetissa voi 25 dollarilla käydä mättämässä ruokaa koko päivän. Kasinolta ei käytännössä tarvitse poistua lainkaan ja väistämättäkin paikkaa tulee verrattua ruotsinlaivaan. 

Ulkona on tukahduttavan kuumat 43 astetta celsiusta ja tuulikin tuntuu polttavalta. Sisätilat ovat kuitenkin hyvin ilmastoidut ja palelevat asiakkaat kulkevat takit päällä. Hotellit ovat vierivieressä ja niiden välillä liikkuminen on ruuhkasta huolimatta helppoa. Hotellit järjestävät tietyin väliajoin teemaansa sopivia näytöksiä, joita katsomaan kokoontuu satoja ihmisiä. On merirosvojen taistelua, valoshowta ja huikea vesisuihku-show, jossa vesisuihkut nousevat kymmeniin metriin. Valotaulut huutavat turisteja sisään kasinoihin, tauluissa mainostetaan hotellin kymmeniä kauppoja ja ravintoloita ja katujen varsilla jaetaan ohikulkijoille prostituoitujen käyntikortteja. Vähänväliä iloinen ohikulkia kysyy "mistäpäin olet kotoisin" voidakseen seuraavassa lauseessa aloittaa myyntipuheensa. 

Väkisinkin sitä kysyy itseltään onko täysin välttämätöntä luoda sisätiloihin aito puutarha ja kuinkahan paljon vettä tarvitaan ylläpitämään autiomaalla Venetsiaa gondoliajeluineen. Ilmaston lämpeneminen ei huoleta, kun voi ilmastoidulta kadun pätkältä katsella satametriseltä tv-ruudulta kunnian osoitusta Queenille ja samalla laulaa karaokena klassikko hittejä. Ainakin mulle Las Vegas on ollut vaikuttava elämys. Täydellisen epäaitona ja ylikaupallisenakin se on kaikessa uskomattomuudessaan täydellinen experience. Vaikka en itse usko, että palaan tänne olen onnellinen, että sain nähdä kaiken sen "bling blingin", josta telkkarissa puhutaan. Maailma tarvitsee Vegasin kaltaisen paikan, joka on kaikkien ulottuvilla ja jossa voi unohtaa muun maailman ja murehtimisen edes pieneksi hetkeksi. 

Mutta takaisin tähän hetkeen. Tänään lähdetään vielä tsekkaamaan Luxor ja toivottavasti saadaan kunnon vatkaukset New Yorkin ympäri kiertävässä vuoristoradassa. Lisäksi on tiedossa paljaita tissejä Hootersissa...niitähän tässä onkin jo odotettu. 

Heli 

P.S Haleja ja puseja kotiväelle :) 


Tänään tehtiin sit sitä mitä Vegasissa kuuluukin tehdä, pelattiin. Miquelin rahat laitettiin ohjeen mukaisesti rulettiin numeroille 23 ja 20. Valitettavasti pallero osui noiden väliin eli musta 22 tuli. Joten Miguel: Kannattaa ehkä yrittää hakea takaisin se irtisanoutumisilmoitus. 

Epäonnistumisia osui tälle päivälle muitakin. Vegasissa tuuli tänään säätiedotuksen mukaan puuskissa 40 mailia tunnissa ja saman tiedotuksen mukaan puut lähtee irti 45 tuntimailin tuulessa. Tämän seurauksena uima-allas alue oli suljettu, koska aurinkotuolit kirjaimellisesti lenteli altaaseen, joten kärytys jäi tältä päivää. Lisäksi New Yorkin vuoristorata suljettiin turvallisuus-syistä. Myöskin Hooters tuotti pettymyksen, koska Helsun mainitsemia tissejä ei todellakaan näkynyt. Luxor kasinossa oli tarkoitus mennä katsomaan Imax näytös, mutta saimme henkilökunnalta ilmoituksen "It's gone". Illalla kruisailimme vielä Strippiä Suomen lippu ja luu pihalla. Noin 1 tunnin ja 300 metrin etenemisen jälkeen päätimme kuitenkin tehdä U-käännöksen ja palata kotikasinoomme. Itse asiassa kyseinen U-käännöskin epäonnistui. 

Takaisin pelaamiseen. Teimme diilin, että yhteiskassasta voi kukin ottaa yhden yön yöpymisrahat (25$) pelaamiseen ja korvata tämän sillä, että nukkuu lattialla yhden yön jolloin säästetään tuo raha. Diiliin tarrasivat kiinni Mikko, Elsa ja Make, joten suunnaksi otettiin taas Excaliburin pelipöydät. Suunnitelmana oli pelata Blackjackiä, mutta ongelmaksi muodostui, että kaikki pöydät olivat täynnä. Niinpä suuntasimme takaisin rulettipöytään, jossa myös nämä rahat hävisivät nopeasti. Itse asiassa ainoa, jolle jäi rahaa oli allekirjoitanut, joka sai tuplattua oman pottinsa, mutta ehkä tässä silti juotuu vielä takas Suomeen tuleen... 

T:Make 


Markon provosoimana päätin sitten avautua oikein interretissä. Suomessa ollaan pipa kireenä ekologisia ja ajattelin lohduttaa niitä, joilla syyllisyys kalvaa luonnonvarojen huvetessa ja energiavaihtoehtoja pohtiessa. 

Tervetuloa USAhan!! Suomessa sitä luullaan, että muitakin oikeesti kiinnostaa ilmaston lämpiäminen ja maailmanloppu, mutta näitä Amerikkalaisia kasvihuoneet ei juuri heilauta. Jos stressaat maitotölkkien kierrättämisestä niin relaa, melkein 300 miljoonaa Amerikkalaista ei oo kuullukaan sellasesta vaihtoehdosta. USAssa samaan pussiin laitetaan lasit, muovit ja patterit. Roskaa riittää, kertakäyttö on päivän sana, yksittäispakkaus on yksilönoikeus. Suomessa järvien keskellä vesipula ei juuri tunnu, mutta täällä aavikolla sen huomaa. Siksi tuntuukin varmasti tärkeältä saada kuivaan kivimaisemaan omalle takapihalleen vihreä nurmikon pläntti. Las Vegasin kaltainen paratiisikaan tuskin kuluttaa vettä juurilainkaan vesiputouksineen ja pari-kolme kertaa päivässä suihkussa käyvine turisteineen. Vähäisissäkään asioissa ei säästellä. Wc huuhteluunkin käytetään tuplaten vettä Suomeen verrattuna. Vetäessäsi vessan vesi ei vähene vaan pönttö tuntuu täyttyvän ääriään myöteen. Juuri kun mietit paniikissa laittaako käsi pönttöön vai purskahtaako itkuun katoaa tavara pöntön uumeniin. Ja sitten on vielä ne itse itsensä vetävät vessat. Sitten, kun Amerikkalaiset huomaa, että sen pyyhkimisosionkin voi ulkoistaa voidaan me Pispalassa pistää pipot päähän ja jäädä odottaan jääkautta. 

Ja nää autot. Amerikkalaiset tosiaan rakastaa autojaan. San Franciscon kaltaisessa kaupungissakin luulis olevan helpompaa parkkeerata ja liikkua edes keskikokoisella autolla, mutta ei. Kaikilla täytyy olla maasturi tai cityvan. On kiva ajella pikkukatuja pakettiauton kokoisella lootalla ja taskuunperuutus inssiajossa on varmaan aivan unelma. Joka toisessa autossa tuntuukin olevan lommo, koska parkkitalot ja kadut on edelleen yhtä leveitä kuin aiemminkin. Asuntoautotkin on kaksion kokoisia minikoteja, joita vetämään tarvitaan parhaimmillaan rekan vetoauton kokoinen ajokki. Karavaanareita on tosiaan täälläkin kuten Suomessa, mutta tientukkeeksi niistä ei 3 kaistaisilla moottoriteillä ole. Ajokin kulutusta voi vain spekuloida, kun näkee reilusti yli 10m pitkän asuntovaunun puksuttavan aavikon paahteessa ylöspäin 15 asteenkulmassa nousevaa jyrkkää rinnettä. Kulutusta tuskin vähentää se, että perässä vedossa on vähintään yksi henkilöauto. Vertailukohtana mielikuvalle kerrottakoon, että meidän Dodge kulutti noilla vuorilla 13l/100km ja kyydissä oli vain kevyttä, korkeintaan lievästi eli hyvin niukasti ylipainoista lastia. 

Niin ja siitä ylipainosta puhuen...Täällä ei nälkä yllätä. Itse olen kasvanut lapsuuteni siinä uskossa, ettei ruokaa saa jättää, koska joku neekerilapsi jää kuitenkin aina jossain päin maailmaa ilman. Täällä annoskoot on ekstasuuria ja buffetit on huudossa. Mikäli edellä mainittua elämänohjetta noudattaa sanatarkasti paisuu keskivartalo melko nopeasti, kuten toki katukuvastakin huomaa. En ole elämässäni nähnyt niin suuria ja oikeasti hyllyviä pakaroita, joita täällä lyllertää vastaan aina lentokentältä saakka. Tosin persettä tuskin kaventaa sekään, että liikkuminen jalan täällä tuntuu pääosin täysin mahdottomuudelta ja niillä lyhyilläkin matkoilla portaatkin hoituu pääosin koneistetusti. 

Joten huoli pois. Laita huoletta päälle kaikki masiinat ja energiasyöpöt mitä kotoa löytyy ja aja autolla lähikauppaan...ketään ei oikeesti kiinnosta. 

Heli 

Meidän Excalibur hotelli. 

Woooooobbly.